Sosionomiopiskelija Sini Päivinen ajatteli jo opintojensa alkuvaiheessa toteuttavansa opinnäytetyönsä taiteen ja kulttuurin saatavuuteen ja saavutettavuuteen varhaiskasvatusiässä. Suunnitellessaan hän kiinnostui virtuaalitodellisuuksien hyödyntämisestä osana opinnäytetyötä ja hän mietti, miten näistä ajatuksista saisi luotua opinnäytetyön.
Tässä artikkelissa Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelija Sini Päivinen kertoo opinnäytetyöstään, joka toteutettiin yhteistyössä Tulevaisuuden työ ‑hankkeen kanssa:
”Vaikka vanha viisaus sanoo, ettei kukaan tule kotiovelta hakemaan, minun kohdallani kävi toisin. Karelia-ammattikorkeakoulun kehittäjäopettaja Tommi Kinnunen kiinnostui heti aiheestani, ja innostui valmiudestani ottaa virtuaalitodellisuudet osaksi opinnäytetyön toteutusta. Toimeksiantaja oli löytynyt! Olimmekin Tulevaisuuden työ ‑hankkeen kanssa suorastaan match made in heaven, sillä opinnäytetyöni (Omakuvia ja omituisia lintuja – varhaiskasvatukseen suunnatun virtuaalisen taidemuseon konseptisuunnittelu) tuotoksessa oli kyse nimenomaan siitä, mitä hanke tavoitteli: oppimisympäristöjen ja pedagogiikan monialaisesta ja työelämäläheisestä kehittämisestä.
Opinnäytetyöprosessissa oli mukana toimijoita varhaiskasvatus‑, sosiaali‑, museo- ja media-alalta. Prosessin aikana käytiin työelämäläheistä dialogia erityisesti varhaiskasvatus- ja museoalan edustajien kanssa. Yhteistyön aikana ei voinut välttyä työelämän nykyisten toimintamallien kyseenalaistamiselta. Opinnäytetyön aihe jo itsessään kyseenalaisti työelämän toimintamalleja, sillä sen tavoitteena oli monipuolistaa varhaiskasvatuksen taidekasvatusta.
Koska en juuri ikinä elämässäni ole ollut kiinnostunut menemään sieltä, mistä aita on matalin, päätin toteuttaa kehittämistyöni tuotoksena virtuaalisen taidemuseon konseptisuunnittelun suunnitteludokumentin. Tuolloin en vielä onneksi tiennyt, kuinka monen muun yhtä absurdin sanan tulisin prosessin aikana oppimaan. Olinhan vain pieni sosiaalialan opiskelija, joka oli saattanut ottaa liian suuren palan purtavakseen sotkeutumalla opinnäytetyössään media-alan toimintatapoihin. Äly hoi, älä jätä!
Konseptoinnin kautta liikkeelle
Opinnäytetyöprosessin keskiössä oli siis täysin uusi toimintatapa sote- ja kasvatusalalla: konseptisuunnittelu. Mitä ihmettä se siis tarkoittaa? Uskokaa tai älkää, niin sain vastata tähän kysymykseen monta kertaa. Tiivistettynä se tarkoittaa sitä, että jos haluan tuotteistaa päiväkodin lapsille ja heidän varhaiskasvattajilleen suunnatun virtuaalisen taidemuseon, tulee minun ensin suunnitella se. Tälle digitaalisen median tuotesuunnittelulle on pitänyt keksiä joku nimi, joten sitä on alettu nimittämään konseptisuunnitteluksi tai konseptoinniksi.
Omat lähtökohdat konseptisuunnittelun aloittamiselle olivat olemattomat, joten käännyin media-alan lehtori Aarno Savolaisen puoleen. Hän maltillisesti opetti minulle konseptoinnin periaatteet, ja niiden turvin pääsin kunnolla suunnittelun makuun. Miljoonat kiitokset!
Konseptisuunnittelun lopputuloksena käsissä pitäisi olla suunnitteludokumentti. Tässä opinnäytetyössä suunnitteludokumentti luotiin PowerPointia hyödyntäen, koska sen visuaaliset mahdollisuudet olivat mielestäni sopivat tähän tilanteeseen.
Dokumentin kautta sai selkeän kuvan siitä, mistä virtuaalisessa taidemuseossa oli kyse, kuinka se voitaisiin käytännössä toteuttaa (suoritussuunta yms.), mitä teoksia museossa voisi nähdä ja mitä taidelähtöisiä menetelmiä teoksista inspiroiden voitaisiin lasten kanssa käyttää. Suunnitelma sisälsi tietoa virtuaalitodellisuuteen istutettavista opasvideoista ja käyttöön vaadittavista välineistä, mutta lopuksi myös joitakin käytännön vinkkejä käyttäjälle.
Sisällöt sopimaan 360-ympäristöön
Ei siinä vielä mitään, että lähdin toteuttamaan aivan uudenlaista toimintatapaa, mutta erehdyin lisäksi kolmiulotteisiin maailmaan! Joitakin kertoja kirosin mielessäni Tommin, joka oli saanut houkuteltua minut immersiivisyyteen. Kuka oli käskenyt kurotella tähtiä? Se, mikä oli aloitettu, piti viedä myös loppuun. Tästä syystä konseptisuunnittelu sisältää yksityiskohtaisen tiedon myös taidemuseon 360-kuvaamiseen liittyvistä tekijöistä. Sen lisäksi dokumentti esittelee mahdollisimman yksityiskohtaisesti myös sen, kuinka taideteoksia sekä muita objekteja saa istutettua 360-kuvauksella toteutettuun virtuaalitodellisuuteen.
Hyvähän siitä sitten tuli! Lopulta. Immersioine kaikkineen! Suunnitteludokumentti oli sekä museo- että varhaiskasvatusalan yhteistyökumppaneiden mielestä informatiivinen ja monipuolinen esitys siitä, millainen varhaiskasvatukseen suunnattu virtuaalinen taidemuseo voisi olla. Se voisi ensinnäkin olla aivan uudenlainen oppimisympäristö, mutta sen avulla voitaisiin myös vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja parhaimmillaan jopa syrjäytymistä.
Vaikka suunnittelemani virtuaalinen taidemuseo keskittyi varhaiskasvatuksen taidekasvatuksen monipuolistamiseen, se on täysin sovellettavissa myös muiden asiakasryhmien kanssa käytettäväksi ja koettavaksi. Itselleni heräsi ajatuksia muun muassa siitä, kuinka vastaavaa virtuaalista taidemuseota voitaisiin hyödyntää osana ikäihmisten päivätoimintaa – tietysti heille sopivin taideteoksin ja taidelähtöisin menetelmin.
Opinnäytetyöni johtopäätöksissä kirjoitin, että “– mahdollisuus käyttää virtuaalista taidemuseota itsenäisesti kenen toimesta tahansa, vaikkapa kunnan kirjaston tiloissa, lisäisi taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta yleisellä tasolla. Erityisesti syrjäseuduilla tällainen olisi tarpeen, koska taidemuseoissa vieraileminen ei ole itsestäänselvyys kenellekään pitkien välimatkojen takia. Taidemuseo – vaikka virtuaalinenkin – mahdollistaisi yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen kulttuurihyvinvoinnin ja edistäisi myös kulttuurista demokratisaatiota. Ei tule myöskään unohtaa koronanäkökulmaa, eli kuinka tällaiset virtuaalisten taidemuseoiden kaltaiset ympäristöt pitäisivät ulkonaliikkumiskieltojenkin aikana ihmiset kiinni yhteisössä ja yhteiskunnassa.”
Konseptisuunnittelun luovuus innosti
Lopuksi rohkenen sanoa, että olipa opettavainen opinnäytetyöprosessi. Kokemukseni jälkeen haluan kannustaa erityisesti sote- ja varhaiskasvatusalan opiskelijoille konseptisuunnittelun pariin.
Konseptisuunnittelu on toimintatapana jotakin sellaista, missä oma luovuus pääsee valloilleen ja innovatiivisuus on huipussaan. Lähtekää rohkeasti kohti uutta, vaikka se pelottaisi. Se antaa lopulta enemmän kuin olisitte ikinä osanneet kuvitella. Ottakaa konseptisuunnittelu osaksi opinnäytetöitänne tai kannustakaa opettajia mahdollistamaan teille konseptisuunnittelun tekemistä muihin opintoihin liittyen. Se tuo teille varmasti hyötyä tulevaisuudessa!
Teksti ja kuvat: Sini Päivinen
Voit tutustua Sini Päivisen opinnäytetyöhön tästä: Omakuvia ja omituisia lintuja – varhaiskasvatukseen suunnatun virtuaalisen taidemuseon konseptisuunnittelu