Home » Opinnäytetyö: Virtuaalisella taidemuseolla monipuolisuutta varhaiskasvatukseen

Opinnäy­tetyö: Virtu­aa­li­sella taide­museolla monipuo­li­suutta varhais­kas­va­tukseen

Sosio­no­mio­pis­kelija Sini Päivinen ajatteli jo opinto­jensa alkuvai­heessa toteut­ta­vansa opinnäy­te­työnsä taiteen ja kulttuurin saata­vuuteen ja saavu­tet­ta­vuuteen varhais­kas­va­tusiässä. Suunni­tel­lessaan hän kiinnostui virtu­aa­li­to­del­li­suuksien hyödyn­tä­mi­sestä osana opinnäy­te­työtä ja hän mietti, miten näistä ajatuk­sista saisi luotua opinnäy­tetyön.

Tässä artik­ke­lissa Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun opiskelija Sini Päivinen kertoo opinnäy­te­työstään, joka toteu­tettiin yhteis­työssä Tulevai­suuden työ ‑hankkeen kanssa:

”Vaikka vanha viisaus sanoo, ettei kukaan tule kotio­velta hakemaan, minun kohdallani kävi toisin. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun kehit­tä­jä­opettaja Tommi Kinnunen kiinnostui heti aiheestani, ja innostui valmiu­destani ottaa virtu­aa­li­to­del­li­suudet osaksi opinnäy­tetyön toteu­tusta. Toimek­siantaja oli löytynyt! Olimmekin Tulevai­suuden työ ‑hankkeen kanssa suorastaan match made in heaven, sillä opinnäy­te­työni (Omakuvia ja omituisia lintuja – varhais­kas­va­tukseen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nittelu) tuotok­sessa oli kyse nimenomaan siitä, mitä hanke tavoitteli: oppimi­sym­pä­ris­töjen ja pedago­giikan monia­lai­sesta ja työelä­mä­lä­hei­sestä kehit­tä­mi­sestä.  

Opinnäy­te­työ­pro­ses­sissa oli mukana toimi­joita varhaiskasvatus‑, sosiaali‑, museo- ja media-alalta. Prosessin aikana käytiin työelä­mä­lä­heistä dialogia erityi­sesti varhais­kas­vatus- ja museoalan edustajien kanssa.  Yhteistyön aikana ei voinut välttyä työelämän nykyisten toimin­ta­mallien kysee­na­lais­ta­mi­selta. Opinnäy­tetyön aihe jo itsessään kysee­na­laisti työelämän toimin­ta­malleja, sillä sen tavoit­teena oli monipuo­listaa varhais­kas­va­tuksen taide­kas­va­tusta.

Koska en juuri ikinä elämässäni ole ollut kiinnos­tunut menemään sieltä, mistä aita on matalin, päätin toteuttaa kehit­tä­mis­työni tuotoksena virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nit­telun suunnit­te­lu­do­ku­mentin. Tuolloin en vielä onneksi tiennyt, kuinka monen muun yhtä absurdin sanan tulisin prosessin aikana oppimaan. Olinhan vain pieni sosiaa­lialan opiskelija, joka oli saattanut ottaa liian suuren palan purta­vakseen sotkeu­tu­malla opinnäy­te­työssään media-alan toimin­ta­ta­poihin. Äly hoi, älä jätä! 

Konsep­toinnin kautta liikkeelle

Opinnäy­te­työ­pro­sessin keskiössä oli siis täysin uusi toimin­tatapa sote- ja kasva­tusa­lalla: konsep­ti­suun­nittelu. Mitä ihmettä se siis tarkoittaa? Uskokaa tai älkää, niin sain vastata tähän kysymykseen monta kertaa. Tiivis­tettynä se tarkoittaa sitä, että jos haluan tuotteistaa päivä­kodin lapsille ja heidän varhais­kas­vat­ta­jilleen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon, tulee minun ensin suunni­tella se. Tälle digitaa­lisen median tuote­suun­nit­te­lulle on pitänyt keksiä joku nimi, joten sitä on alettu nimit­tämään konsep­ti­suun­nit­te­luksi tai konsep­toin­niksi.

Omat lähtö­kohdat konsep­ti­suun­nit­telun aloit­ta­mi­selle olivat olemat­tomat, joten käännyin media-alan lehtori Aarno Savolaisen puoleen. Hän maltil­li­sesti opetti minulle konsep­toinnin periaatteet, ja niiden turvin pääsin kunnolla suunnit­telun makuun. Miljoonat kiitokset!

Konsep­ti­suun­nit­telun loppu­tu­loksena käsissä pitäisi olla suunnit­te­lu­do­ku­mentti. Tässä opinnäy­te­työssä suunnit­te­lu­do­ku­mentti luotiin Power­Pointia hyödyntäen, koska sen visuaa­liset mahdol­li­suudet olivat mielestäni sopivat tähän tilan­teeseen.

Dokumentin kautta sai selkeän kuvan siitä, mistä virtu­aa­li­sessa taide­museossa oli kyse, kuinka se voitaisiin käytän­nössä toteuttaa (suori­tus­suunta yms.), mitä teoksia museossa voisi nähdä ja mitä taide­läh­töisiä menetelmiä teoksista inspi­roiden voitaisiin lasten kanssa käyttää. Suunni­telma sisälsi tietoa virtu­aa­li­to­del­li­suuteen istutet­ta­vista opasvi­deoista ja käyttöön vaadit­ta­vista välineistä, mutta lopuksi myös joitakin käytännön vinkkejä käyttä­jälle.  

Sisällöt sopimaan 360-ympäristöön

Ei siinä vielä mitään, että lähdin toteut­tamaan aivan uuden­laista toimin­ta­tapaa, mutta erehdyin lisäksi kolmiu­lot­teisiin maailmaan! Joitakin kertoja kirosin mielessäni Tommin, joka oli saanut houku­teltua minut immer­sii­vi­syyteen. Kuka oli käskenyt kurotella tähtiä? Se, mikä oli aloitettu, piti viedä myös loppuun. Tästä syystä konsep­ti­suun­nittelu sisältää yksityis­koh­taisen tiedon myös taide­museon 360-kuvaa­miseen liitty­vistä tekijöistä. Sen lisäksi dokumentti esittelee mahdol­li­simman yksityis­koh­tai­sesti myös sen, kuinka taide­teoksia sekä muita objekteja saa istutettua 360-kuvauk­sella toteu­tettuun virtu­aa­li­to­del­li­suuteen.  

Hyvähän siitä sitten tuli! Lopulta. Immer­sioine kaikkineen! Suunnit­te­lu­do­ku­mentti oli sekä museo- että varhais­kas­va­tusalan yhteis­työ­kump­pa­neiden mielestä infor­ma­tii­vinen ja monipuo­linen esitys siitä, millainen varhais­kas­va­tukseen suunnattu virtu­aa­linen taide­museo voisi olla. Se voisi ensin­näkin olla aivan uuden­lainen oppimi­sym­pä­ristö, mutta sen avulla voitaisiin myös vähentää yhteis­kun­nal­lista eriar­voi­suutta ja parhaim­millaan jopa syrjäy­ty­mistä.

Suunni­tel­massa olevilla opasvi­deoilla lapsia opastaa koira­kä­si­nukke. Opaskoira myös kysyy keskus­telua herät­te­leviä kysymyksiä ja ohjaa käyttäjää teoksien parissa toimi­miseen. Kuva: Sini Päivinen

Vaikka suunnit­te­lemani virtu­aa­linen taide­museo keskittyi varhais­kas­va­tuksen taide­kas­va­tuksen monipuo­lis­ta­miseen, se on täysin sovel­let­ta­vissa myös muiden asiakas­ryhmien kanssa käytet­tä­väksi ja koetta­vaksi. Itselleni heräsi ajatuksia muun muassa siitä, kuinka vastaavaa virtu­aa­lista taide­museota voitaisiin hyödyntää osana ikäih­misten päivä­toi­mintaa – tietysti heille sopivin taide­teoksin ja taide­läh­töisin menetelmin.

Opinnäy­te­työni johto­pää­tök­sissä kirjoitin, että “– mahdol­lisuus käyttää virtu­aa­lista taide­museota itsenäi­sesti kenen toimesta tahansa, vaikkapa kunnan kirjaston tiloissa, lisäisi taiteen ja kulttuurin saata­vuutta ja saavu­tet­ta­vuutta yleisellä tasolla. Erityi­sesti syrjä­seu­duilla tällainen olisi tarpeen, koska taide­museoissa vierai­le­minen ei ole itses­tään­selvyys kenel­lekään pitkien välimat­kojen takia. Taide­museo – vaikka virtu­aa­li­nenkin – mahdol­lis­taisi yksit­täisten ihmisten ja yhtei­söjen kulttuu­ri­hy­vin­voinnin ja edistäisi myös kulttuu­rista demokra­ti­saa­tiota. Ei tule myöskään unohtaa korona­nä­kö­kulmaa, eli kuinka tällaiset virtu­aa­listen taide­museoiden kaltaiset ympäristöt pitäi­sivät ulkona­liik­ku­mis­kiel­to­jenkin aikana ihmiset kiinni yhtei­sössä ja yhteis­kun­nassa.” 

Konsep­ti­suun­nit­telun luovuus innosti

Lopuksi rohkenen sanoa, että olipa opetta­vainen opinnäy­te­työ­pro­sessi. Kokemukseni jälkeen haluan kannustaa erityi­sesti sote- ja varhais­kas­va­tusalan opiske­li­joille konsep­ti­suun­nit­telun pariin.  

Konsep­ti­suun­nittelu on toimin­ta­tapana jotakin sellaista, missä oma luovuus pääsee valloilleen ja innova­tii­visuus on huipussaan. Lähtekää rohkeasti kohti uutta, vaikka se pelot­taisi. Se antaa lopulta enemmän kuin olisitte ikinä osanneet kuvitella. Ottakaa konsep­ti­suun­nittelu osaksi opinnäy­te­töi­tänne tai kannus­takaa opettajia mahdol­lis­tamaan teille konsep­ti­suun­nit­telun tekemistä muihin opintoihin liittyen. Se tuo teille varmasti hyötyä tulevai­suu­dessa!

Teksti ja kuvat: Sini Päivinen

Voit tutustua Sini Päivisen opinnäy­te­työhön tästä: Omakuvia ja omituisia lintuja – varhais­kas­va­tukseen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nittelu