Yrittäjyyspolulla kulkeva tarvitsee monenlaista tietoa lyhyessä ajassa
Kolmetoista vuotta alkavien yritysten parissa on opettanut minulle monenlaista. Yksi keskeisimmistä opetuksista on ollut se, että yritysidean kehittäminen ja yrityksen perustaminen on tavattoman monimuotoinen asia. Ei ole olemassa kahta samanlaista yrittäjyyspolkua. Tälle on kaksi syytä.
Ensinnäkin, jokaisella meistä on oman näköinen tausta ja osaamispohja. Siinä missä toiselle kannattavuuslaskenta on hepreaa, on se toiselle ollut päivittäinen työkalu läpi koko uran. Toiselle taas mainoskampanjan suunnittelu ja toteutus on arkipäivää, kun jollakin toisella meistä ei ole ollut koskaan omaa some-profiilia.
Toiseksi, äkkinäisen on helppo ajatella, että koska kaikki pyrkivät käynnistämään uuden liiketoiminnan, ovat perustamisen vaiheet ja toimet kaikille samat. Tämä on suuren mittakaavan harhaluulo. Todellisuudessa erilaiset liikeideat eroavat toisistaan vähintään yhtä paljon, kuin erilaisilla palkkatyömahdollisuudet ja ammatit. Tiekartta ja toimet fysioterapia-alan ‑yrityksen perustamisessa ovat hyvin erilaiset ilmalaivatehtaan perustamiseen verrattuna.
Käytännössä siis yrittäjyyspolullaan kulkevilla on hyvin yksilölliset osaamistarpeet. Ainoa yhteinen asia kaikille ehkä on se, että osaamista olisi saatava nyt ja heti.
Perinteinen opintorakenne on liian raskas
Ammattikorkeakouluopettajana ja alkavan yrittäjyyden asiantuntijana tämä perinteisen opintorakenteen ja alkavien yrittäjien tarpeiden sovittaminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Yksi tärkeimmistä ongelmista on ollut se, että vuosien ajan ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli ohjasi kouluja suunnittelemaan ja kehittämään mahdollisimman laajoja, jopa 15 opintopisteen opintojaksoja. Yksi opintopiste vastaa laskennallisesti 27 tunnin opiskelua, jolloin 15 opintopisteen kurssin laajuus on n. 400 tuntia!
Väistämättäkin näin suuret kokonaisuudet sisältävät paljon sellaista asiaa, joka opiskelijalla on jo hallussa. Koska useimmat alkavat yrittäjät eivät ole opiskelijoita, ei heillä ole varsinaista motivaatiota suorittaa opintopisteitä opintopisteiden vuoksi. Vain osaaminen on tärkeää. Tämän vuoksi motivaatio ilmoittautua laajoihin kokonaisuuksiin on alhainen.
Motivaatio-ongelma näkyy jossain määrin myös yrittäjyyspolulla olevien tutkinto-opiskelijoiden keskuudessa, jotka sinänsä ovat kiinnostuneita opintopisteistä, mutta joiden aikaresurssit eivät salli laajojen täydentävän osaamisen opintojen ottamista.
OKM:n uusi rahoitusmalli painottaa jatkuvan oppimisen tarjontaa
Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alusta voimaan astunut uusi rahoitusmalli, on rakentunut niin, että se lisää ammattikorkeakoulujen motivaatiota kehittää jatkuvan oppimisen ja avoimen amk:n opetustarjontaa.
Jos ennen kaikkein tärkeimpiä mittareita olivat pelkästään lukuvuodessa 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrä sekä tutkinnot, on ei-tutkinto-opiskelijoiden koulutusta vahvistettu uudessa mallissa voimakkaasti. Kareliassa tämä, yhdessä työelämältä saadun palautteen kanssa, näkyy siinä, että koulu on ryhtynyt tietoisesti kehittämään ketterämpää mallia tarjota jatkuvan oppimisen opintoja.
Kokonaisuus, jonka alla on monta pientä opintojaksoa, on uusi käsite
Uusi karelialainen ratkaisu tähän ongelmaan voi olla ns. opintokokonaisuuksien malli, missä yhden kokonaisuuden alle on koottu pienimmillään 1 opintopisteen laajuisia opintojaksoja, eli moduuleja. Yrittäjyyspolulla olevan on tällöin helppo valita vain itselle tärkeät moduulit.
Yhdistettynä uusiin digitaalisiin oppimisympäristöihin, pienten moduulien malli voi olla ratkaisu yrittäjyyspolulla tunnistettuun ongelmaan. Laajuuksiensa puolesta 1 opintopisteen moduuli muistuttaa esimerkiksi kansainlaisopiston tarjoamia opintoja. Niitä on helppo valita omalle tarjottimelle tarpeen mukaan.
Opetuksen suunnittelun näkökulmasta pieni moduuli on myös tervetullut uudistus, sillä se tarjoaa opettajalle mahdollisuuden keskittyä yhteen konkreettiseen taitoon tai menetelmään. Tämän fokuksen ansiosta arviointimenetelmät voivat olla juuri kyseiseen taitoon tai osaamiseen parhaiten soveltuvia, ja näin vältytään tasapäistäviltä kompromisseilta. Kun arviointimenetelmä valitaan monen taidon kompromissina, hämärtyy osaamisesta kertova signaali.
Kohti täyteen haltuunottoon perustuvaa oppimista
Pienet moduulit ovat minusta erityisen kiinnostavia siksi, että ne mahdollistavat nk. mastery learning ‑menetelmän käytön. Mastery learning ‑menetelmän voisi suomentaa täyden haltuunoton menetelmäksi. Termi on opetusalan uranuurtajan Benjamin Bloomin luomus. Täyden haltuunoton menetelmässä, opiskelija ei saa hyväksyttyä aiheesta X suoritusta ennen kuin hän hallitsee sen kokonaan. Normaalissa opetuksessahan opiskelija voi läpäistä opintojakson rimaa hipoen huonolla arvosanalla. Huonot suoritukset kertaantuvat, koska uusi oppi rakentuu vanhan päälle.
Laajoissa 5+ opintopisteen opintojaksoissa sekä tasatahtiseen etenemiseen perustuvissa opintojaksoissa täyden haltuunoton menetelmää on lähes mahdoton toteuttaa. Tämä johtuu siitä, että heikkoudet yhdessä osa-alueessa estävät koko opintojakson hyväksymisen opiskelijalle, ja suoritusajat voivat venyä hyvin pitkiksi. Lisäksi täysi haltuunotto tarkoittaa eritahtista etenemistä, koska jotkut oppivat nopeammin kuin toiset. Perinteisessä opetuksessa on pakko edetä samatahtisesti, mistä aiheutuu, että jotkut oppivat sisällön vain osittain. Pienten moduulien omantahtinen eteneminen on ideaalinen ratkaisu täyteen haltuunottoon perustuvan oppimisen kannalta. Tutkimuksissa sen on myös havaittu edistävän opiskelumotivaatiota. Opettajan työaika kohdentuu niihin opiskelijoihin, jotka tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta. Työaikaa taas vapautuu nopeaan itsenäiseen oppimiseen kykeneviltä opiskelijoilta.
Heikki Immonen
Kirjoittaja toimii kehittäjäopettajana Tulevaisuuden Työ ‑hankkeessa sekä Yrittäjyyden yliopettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa