Kuukausi: helmikuu 2023

  • Opinnäy­tetyö: Virtu­aa­li­sella taide­museolla monipuo­li­suutta varhais­kas­va­tukseen

    Home » Archives for helmikuu 2023

    Sosio­no­mio­pis­kelija Sini Päivinen ajatteli jo opinto­jensa alkuvai­heessa toteut­ta­vansa opinnäy­te­työnsä taiteen ja kulttuurin saata­vuuteen ja saavu­tet­ta­vuuteen varhais­kas­va­tusiässä. Suunni­tel­lessaan hän kiinnostui virtu­aa­li­to­del­li­suuksien hyödyn­tä­mi­sestä osana opinnäy­te­työtä ja hän mietti, miten näistä ajatuk­sista saisi luotua opinnäy­tetyön.

    Tässä artik­ke­lissa Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun opiskelija Sini Päivinen kertoo opinnäy­te­työstään, joka toteu­tettiin yhteis­työssä Tulevai­suuden työ ‑hankkeen kanssa:

    ”Vaikka vanha viisaus sanoo, ettei kukaan tule kotio­velta hakemaan, minun kohdallani kävi toisin. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun kehit­tä­jä­opettaja Tommi Kinnunen kiinnostui heti aiheestani, ja innostui valmiu­destani ottaa virtu­aa­li­to­del­li­suudet osaksi opinnäy­tetyön toteu­tusta. Toimek­siantaja oli löytynyt! Olimmekin Tulevai­suuden työ ‑hankkeen kanssa suorastaan match made in heaven, sillä opinnäy­te­työni (Omakuvia ja omituisia lintuja – varhais­kas­va­tukseen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nittelu) tuotok­sessa oli kyse nimenomaan siitä, mitä hanke tavoitteli: oppimi­sym­pä­ris­töjen ja pedago­giikan monia­lai­sesta ja työelä­mä­lä­hei­sestä kehit­tä­mi­sestä.  

    Opinnäy­te­työ­pro­ses­sissa oli mukana toimi­joita varhaiskasvatus‑, sosiaali‑, museo- ja media-alalta. Prosessin aikana käytiin työelä­mä­lä­heistä dialogia erityi­sesti varhais­kas­vatus- ja museoalan edustajien kanssa.  Yhteistyön aikana ei voinut välttyä työelämän nykyisten toimin­ta­mallien kysee­na­lais­ta­mi­selta. Opinnäy­tetyön aihe jo itsessään kysee­na­laisti työelämän toimin­ta­malleja, sillä sen tavoit­teena oli monipuo­listaa varhais­kas­va­tuksen taide­kas­va­tusta.

    Koska en juuri ikinä elämässäni ole ollut kiinnos­tunut menemään sieltä, mistä aita on matalin, päätin toteuttaa kehit­tä­mis­työni tuotoksena virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nit­telun suunnit­te­lu­do­ku­mentin. Tuolloin en vielä onneksi tiennyt, kuinka monen muun yhtä absurdin sanan tulisin prosessin aikana oppimaan. Olinhan vain pieni sosiaa­lialan opiskelija, joka oli saattanut ottaa liian suuren palan purta­vakseen sotkeu­tu­malla opinnäy­te­työssään media-alan toimin­ta­ta­poihin. Äly hoi, älä jätä! 

    Konsep­toinnin kautta liikkeelle

    Opinnäy­te­työ­pro­sessin keskiössä oli siis täysin uusi toimin­tatapa sote- ja kasva­tusa­lalla: konsep­ti­suun­nittelu. Mitä ihmettä se siis tarkoittaa? Uskokaa tai älkää, niin sain vastata tähän kysymykseen monta kertaa. Tiivis­tettynä se tarkoittaa sitä, että jos haluan tuotteistaa päivä­kodin lapsille ja heidän varhais­kas­vat­ta­jilleen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon, tulee minun ensin suunni­tella se. Tälle digitaa­lisen median tuote­suun­nit­te­lulle on pitänyt keksiä joku nimi, joten sitä on alettu nimit­tämään konsep­ti­suun­nit­te­luksi tai konsep­toin­niksi.

    Omat lähtö­kohdat konsep­ti­suun­nit­telun aloit­ta­mi­selle olivat olemat­tomat, joten käännyin media-alan lehtori Aarno Savolaisen puoleen. Hän maltil­li­sesti opetti minulle konsep­toinnin periaatteet, ja niiden turvin pääsin kunnolla suunnit­telun makuun. Miljoonat kiitokset!

    Konsep­ti­suun­nit­telun loppu­tu­loksena käsissä pitäisi olla suunnit­te­lu­do­ku­mentti. Tässä opinnäy­te­työssä suunnit­te­lu­do­ku­mentti luotiin Power­Pointia hyödyntäen, koska sen visuaa­liset mahdol­li­suudet olivat mielestäni sopivat tähän tilan­teeseen.

    Dokumentin kautta sai selkeän kuvan siitä, mistä virtu­aa­li­sessa taide­museossa oli kyse, kuinka se voitaisiin käytän­nössä toteuttaa (suori­tus­suunta yms.), mitä teoksia museossa voisi nähdä ja mitä taide­läh­töisiä menetelmiä teoksista inspi­roiden voitaisiin lasten kanssa käyttää. Suunni­telma sisälsi tietoa virtu­aa­li­to­del­li­suuteen istutet­ta­vista opasvi­deoista ja käyttöön vaadit­ta­vista välineistä, mutta lopuksi myös joitakin käytännön vinkkejä käyttä­jälle.  

    Sisällöt sopimaan 360-ympäristöön

    Ei siinä vielä mitään, että lähdin toteut­tamaan aivan uuden­laista toimin­ta­tapaa, mutta erehdyin lisäksi kolmiu­lot­teisiin maailmaan! Joitakin kertoja kirosin mielessäni Tommin, joka oli saanut houku­teltua minut immer­sii­vi­syyteen. Kuka oli käskenyt kurotella tähtiä? Se, mikä oli aloitettu, piti viedä myös loppuun. Tästä syystä konsep­ti­suun­nittelu sisältää yksityis­koh­taisen tiedon myös taide­museon 360-kuvaa­miseen liitty­vistä tekijöistä. Sen lisäksi dokumentti esittelee mahdol­li­simman yksityis­koh­tai­sesti myös sen, kuinka taide­teoksia sekä muita objekteja saa istutettua 360-kuvauk­sella toteu­tettuun virtu­aa­li­to­del­li­suuteen.  

    Hyvähän siitä sitten tuli! Lopulta. Immer­sioine kaikkineen! Suunnit­te­lu­do­ku­mentti oli sekä museo- että varhais­kas­va­tusalan yhteis­työ­kump­pa­neiden mielestä infor­ma­tii­vinen ja monipuo­linen esitys siitä, millainen varhais­kas­va­tukseen suunnattu virtu­aa­linen taide­museo voisi olla. Se voisi ensin­näkin olla aivan uuden­lainen oppimi­sym­pä­ristö, mutta sen avulla voitaisiin myös vähentää yhteis­kun­nal­lista eriar­voi­suutta ja parhaim­millaan jopa syrjäy­ty­mistä.

    Suunni­tel­massa olevilla opasvi­deoilla lapsia opastaa koira­kä­si­nukke. Opaskoira myös kysyy keskus­telua herät­te­leviä kysymyksiä ja ohjaa käyttäjää teoksien parissa toimi­miseen. Kuva: Sini Päivinen

    Vaikka suunnit­te­lemani virtu­aa­linen taide­museo keskittyi varhais­kas­va­tuksen taide­kas­va­tuksen monipuo­lis­ta­miseen, se on täysin sovel­let­ta­vissa myös muiden asiakas­ryhmien kanssa käytet­tä­väksi ja koetta­vaksi. Itselleni heräsi ajatuksia muun muassa siitä, kuinka vastaavaa virtu­aa­lista taide­museota voitaisiin hyödyntää osana ikäih­misten päivä­toi­mintaa – tietysti heille sopivin taide­teoksin ja taide­läh­töisin menetelmin.

    Opinnäy­te­työni johto­pää­tök­sissä kirjoitin, että “– mahdol­lisuus käyttää virtu­aa­lista taide­museota itsenäi­sesti kenen toimesta tahansa, vaikkapa kunnan kirjaston tiloissa, lisäisi taiteen ja kulttuurin saata­vuutta ja saavu­tet­ta­vuutta yleisellä tasolla. Erityi­sesti syrjä­seu­duilla tällainen olisi tarpeen, koska taide­museoissa vierai­le­minen ei ole itses­tään­selvyys kenel­lekään pitkien välimat­kojen takia. Taide­museo – vaikka virtu­aa­li­nenkin – mahdol­lis­taisi yksit­täisten ihmisten ja yhtei­söjen kulttuu­ri­hy­vin­voinnin ja edistäisi myös kulttuu­rista demokra­ti­saa­tiota. Ei tule myöskään unohtaa korona­nä­kö­kulmaa, eli kuinka tällaiset virtu­aa­listen taide­museoiden kaltaiset ympäristöt pitäi­sivät ulkona­liik­ku­mis­kiel­to­jenkin aikana ihmiset kiinni yhtei­sössä ja yhteis­kun­nassa.” 

    Konsep­ti­suun­nit­telun luovuus innosti

    Lopuksi rohkenen sanoa, että olipa opetta­vainen opinnäy­te­työ­pro­sessi. Kokemukseni jälkeen haluan kannustaa erityi­sesti sote- ja varhais­kas­va­tusalan opiske­li­joille konsep­ti­suun­nit­telun pariin.  

    Konsep­ti­suun­nittelu on toimin­ta­tapana jotakin sellaista, missä oma luovuus pääsee valloilleen ja innova­tii­visuus on huipussaan. Lähtekää rohkeasti kohti uutta, vaikka se pelot­taisi. Se antaa lopulta enemmän kuin olisitte ikinä osanneet kuvitella. Ottakaa konsep­ti­suun­nittelu osaksi opinnäy­te­töi­tänne tai kannus­takaa opettajia mahdol­lis­tamaan teille konsep­ti­suun­nit­telun tekemistä muihin opintoihin liittyen. Se tuo teille varmasti hyötyä tulevai­suu­dessa!

    Teksti ja kuvat: Sini Päivinen

    Voit tutustua Sini Päivisen opinnäy­te­työhön tästä: Omakuvia ja omituisia lintuja – varhais­kas­va­tukseen suunnatun virtu­aa­lisen taide­museon konsep­ti­suun­nittelu


  • Raken­nus­työmaa näyttää erilai­selta HoloLens 2:n lävitse

    Home » Archives for helmikuu 2023

    Lisätty todel­lisuus tuo raken­nus­työ­maalla työsken­te­le­ville ja niiden toimintaa suunnit­te­le­ville uuden­laisen tavan visua­li­soida laskelmat ja suunni­telmat työmaaym­pä­ristöön. Karelian Tulevai­suuden työ ‑hankkeessa (EAKR) hankittiin Micro­softin HoloLens 2 ‑laitteen, suoja­ky­pärän sekä Trimblen ohjel­miston yhdistävä kokonaisuus, ”Trimble XR10 with HoloLens 2”. Sen avulla voi nähdä visua­li­soitua dataa oikeassa konteks­tissa, esimer­kiksi juuri raken­nus­työ­maalla.

    Trimble XR10 hyödyntää HoloLens 2 ‑laitetta, joka on näkymän laatunsa ja käyttö­mu­ka­vuu­tensa myötä markki­noiden parhaita ja yleisimpiä laitteita, vaikka se julkaistiin ensim­mäisen kerran jo vuonna 2019. Ohjel­miston ja laitteen avulla voidaan tehostaa suunnit­telua, kun monimut­kainen kolmiu­lot­tei­suuteen liittyvä tieto saadaan visua­li­soitua oikeassa asiayh­tey­dessä. Visua­li­sointi helpottaa dataa käsit­te­levää suunnit­te­lu­työtä tekevää työnte­kijää tai siihen pereh­tyvää opiske­lijaa, kun hän näkee suunni­telmien seuraukset ja voi viestiä niistä myös muille ihmisille, kuten kolle­goille ja sidos­ryhmien edusta­jille.

    Laitteiston perus­toi­mintaa kuvataan tässä Trimblen tuotta­massa videossa.

    Trimble XR10 ei ole vain visua­li­soinnin apu. Kun suunni­telmat on asemoitu ohjel­miston avulla todel­liseen ympäristöön, voidaan näkyviin tuoda erilaisia suunni­teltuja ratkai­su­vaih­toehtoja sekä käydä läpi erilaisia työnteon vaiheita. Oikeassa konteks­tissa esitetty tieto vähentää virheiden syntyä ja säästää aikaa. Se tekee laitteis­tosta erittäin houkut­te­levan työelä­mälle tulevai­suu­dessa.

    Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa ensim­mäinen käyttö­kohde on ollut Luovin raken­nus­työ­maalla Joensuussa.

    Nämä näkymät ovat kuvan­kaap­pauksia käyttäjän näkemästä todel­li­suu­desta, johon on lisätty visua­li­soituja LVI-ratkai­suita. Mikäli suunni­telmat kiinnos­tavat, voi käyttäjä tarkentaa näkymiä ja poistaa osan elemen­teistä näkymästä.
    Käyttäjän päähän laitteisto asettuu kypärän avulla, mikä on välttä­mä­töntä raken­nus­työ­maaym­pä­ris­tössä.

    Optisen tekniikan toteu­tukseen tuovassa HoloLens 2:ssa on silmien edessä läpinäkyvä näyttö, jossa näytetään lisätyn todel­li­suuden sisällöt. Näkökenttä on 43 astetta leveä mutta markki­noiden laajimpia, mikä kertoo sen, että laitteis­tossa on vielä paljon kehit­tä­misen varaa. Yleisim­missä virtu­aa­li­la­seissa näkökenttä on noin 100 astetta.

    HoloLens 2‑laitetta on hyödyn­netty todel­li­sessa käytössä usein valmis­tus­teol­li­suu­dessa ja tervey­den­hoi­dossa visua­li­soin­nissa, etäoh­jauk­sessa ja koulut­ta­mi­sessa. Laitteen hinta on lisäva­rus­teista riippuen noin 4000–5000 euroa. Sisältöjä laitteelle voi tuottaa itse Microsoft Dynamics Guidesin avulla (alk. 55 €/kk) tai niitä voi myös tehdä yhdessä asian­tun­ti­joiden kanssa. Lisäksi on olemassa Trimblen kaltaisia ohjel­mistoja.

    Tämän vuoksi eri alan toimijat ovat nähneet lisätyn todel­li­suuden hyödyn­tä­mi­sessä monen­laista poten­ti­aalia, jota olisi tärkeää kokeilla. Kareliassa lisätään kevään 2023 aikana osaamista sisäl­lön­tuo­tan­nossa, kun Tulevai­suuden työ ‑hankkeessa päästään kokei­lemaan esimer­kiksi tervey­den­hoidon pieniä koulu­tus­rat­kai­suita toisen, ilman suoja­ky­pärää käytet­tävän HoloLens 2‑laitteen turvin.