Digita­li­saatio on tullut voimak­kaasti kaikkialle työelämään ja yhteis­kuntaan. Tämä koskee myös koulu­tusor­ga­ni­saa­tioita, joilla on myös keskeinen rooli lisätä kansa­laisten ja opiske­li­joiden digio­saa­mista. Henki­löstön digituen mahdol­lis­ta­mi­seksi organi­saa­tioihin on raken­nettu digimen­to­ri­toi­mintaa. Uudet tekno­logiat tulee integroida osaksi työhön, palve­luihin, johta­miseen sekä oppimiseen ja opetukseen.  

Tämä vaatii usein näihin liittyvien toimin­ta­mallien kehit­tä­mistä. Tulevai­suuden työ hankkeessa kehitettiin kehit­tä­jä­opet­ta­ja­mallia, jossa uutta tekno­logiaa ja sen pedago­gista hyödyn­tä­mistä otettiin haltuun ja jaettiin synty­nyttä osaamista organi­saa­tiossa opetta­jalta opetta­jalle ohjel­malla. Tässä artik­ke­lissa kerrotaan kehit­tä­jä­opettaja mallin syntyä ja kuvataan synty­nyttä mallia. 

Näin kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­minta aloitettiin 

Karelia-ammat­ti­kor­kea­ku­lussa kehit­tä­jä­opet­ta­ja­mallin pilotointi on kirjattu strate­giseen henki­lös­tö­suun­ni­telmaan.  Mallin avulla on tavoit­teena kehittää Karelian pedago­gista osaamista ja digitaa­liseen jousta­vuuteen perus­tuvaa oppimis­kult­tuuria. Hankkeen aikana toteu­tettiin kaksi avointa kehit­tä­jä­opet­ta­ja­hakua, neljä kehittäjäopettajaa/hakukierros. Hakujen yhtey­dessä kannus­tettiin eri koulu­tusa­lojen opettajia hakemaan kehit­tä­jä­opet­ta­jaksi. Kehit­tä­jä­opet­tajien tuli kuvata hakemisen yhtey­dessä hankkeen tavoit­teiden ja Karelian strategian mukainen pedago­ginen kehit­tä­mis­pro­jekti. Kehit­tä­mis­pro­jektiin tuli liittää uuden tekno­logian pedago­ginen kehit­tä­minen. Kehit­tä­jä­opet­ta­jilta edelly­tettiin myös uuden­laisen työelä­mäyh­teistyön raken­ta­mista omissa projek­teissaan ja oman osaamisen jakamista ja kolle­goiden sparraa­mista.  Lisäksi edelly­tettiin esimiehen puoltoa. Hakemukset käsiteltiin sekä rahoit­tajan että Karelian sisältä muodos­tetun ryhmän yhteis­työnä. Valin­noissa painottui kehit­tä­mis­pro­jektin kuvaus suhteessa sille asetet­tuihin tavoit­teisiin sekä hakijan innos­tu­neisuus tulevaan tehtävään.  

Hankkeen alussa hankkeessa aloitti neljä kehit­tä­jä­opet­tajaa, joista osa jatkoi edelleen tehtä­vässään toisen kierroksen kehit­tä­jä­opet­tajien kanssa. Jokai­sella kehit­tä­jä­opet­ta­jalla oli 350–400 tuntia työaikaa tähän tehtävään. Kehit­tä­mis­pro­jekti ja sen tulosten levit­tä­minen kesti noin vuoden. Yhteisten kokousten avulla tuettiin kehit­tä­jä­opet­ta­jayh­teisön toimintaa. Kehit­tä­jä­opet­ta­jilla oli mahdol­lisuus perehtyä oppimis­muo­toiluun ja uusimpiin tekno­lo­gioihin ja osallistua kansal­lisiin tapah­tumiin, kuten ITK-päiville.  

Hankkeessa toimi yhteensä 7 kehit­tä­jä­opet­tajaa, joista jokainen toteutti pedago­gisen kehit­tä­mis­pro­jektin. Kehit­tä­jä­opet­tajat olivat eri sosiaali- ja tervey­sa­lalta, media-alalta sekä liike­ta­louden ja matkailun aloilta.  

Pedago­gi­sissa kehit­tä­mis­pro­jek­teissa on esimer­kiksi kehitetty seuraavia asioita:  

• otettu haltuun ja pilotoitu opetuk­sessa hyödyn­net­tävää uutta tekno­logiaa (esim. hybri­di­si­mu­laatiot, podcastit, virtu­aa­li­to­del­lisuus, toimin­na­noh­jaus­oh­jel­misto) 
• kehitetty työelä­mäyh­teistyön tiiviimpää linki­tystä opinto­jakso suunnit­teluun ja toteu­tukseen (esim. osaamis­tar­ve­ky­selyt, työelä­mäyh­teistyön kontak­ti­pisteet, asian­tun­ti­ja­podcastin dialo­ginen suunnittelu) 
• kehitetty mikro-oppimisen hyödyn­tä­mistä opinto­jakson tai yrittäjyys opintojen toteutukseen​ 

Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­minnan tuloksena syntyi erilaisia koulu­tus­tuot­teita, toimin­ta­malleja ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää eri alojen koulu­tuk­sissa, TKIO- ja TKI toimin­nassa. 

Kehit­tä­mis­pro­jektien jälkeen kehit­tä­jä­opet­tajat ovat jakaneet kerty­nyttä osaamistaan ja sparranneet kollegoja hyödyn­tämään kehitettyjä asioita. Tämä on tapah­tunut opettajan arjessa sekä erilai­sissa työpa­joissa. Tämän lisäksi he toimivat asian­tun­ti­joina ja koulut­tajina opetta­jalta opetta­jalle ohjel­massa, joka suunni­teltiin osaksi pedago­gisen osaamisen valmen­nusta. Kehit­tä­jä­opet­tajien innos­tu­neella asenteella on suuri merkitys uusien tekno­lo­gisten asioiden haltuu­no­tossa opetustyön osaksi. 

Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­malli auttaa uusien asioiden omaksu­mi­sessa 

Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­minnan pilotoinnin tuloksena syntyi kehit­tä­jä­opet­ta­ja­malli. Kehit­tä­jä­opet­tajat toimivat koulu­tuksen ja pedago­giikan kehit­tä­misen asian­tun­ti­joina organi­saa­tiossa.  Kehit­tä­jä­opet­tajien avulla organi­saatiot voivat kehittää strate­gia­läh­töistä pedago­gista toimintaa kehit­tä­mis­pro­jektin avulla sekä edistää henki­löstön osaamisen kehit­tä­mistä. Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­mallia kannattaa hyödyntää erityi­sesti silloin kun organi­saa­tiossa halutaan ottaa haltuun jotain uutta esim. uusia tekno­lo­gioita ja miten niitä voidaan hyödyntää pedago­gi­sesti opetuk­sessa ja organi­saation toimin­nassa tulok­sek­kaasti.  

Organi­saa­tiossa on hyvä miettiä valmiiksi raken­teita, jotka helpot­tavat kehit­tä­jä­opet­tajien tavoit­teiden mukaista työtä. Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­minta palvelee organi­saation osaamisen johta­mista ja kehit­tä­mistä. Sen avulla kehit­tä­jä­opet­tajien oma osaaminen lisääntyy ja palvelee näin myös yksilöä ja hänen urake­hi­tystään. Kehit­tä­jä­opet­tajan toiminta ei sijoitu pelkästään oman organi­saation sisälle vaan hänen toimin­tansa vaikuttaa työelä­mä­ra­ja­pin­nassa alueel­li­sesti ja laajem­minkin.    

Kehit­tä­jä­opet­ta­ja­mal­lista saatiin hyviä kokemuksia. Tämän kokemuksen myötä voidaan todeta, että sille on tärkeä paikka ja tarve organi­saation strate­gi­sessa pedago­gi­sessa kehit­tä­mi­sessä. Lue lisää artik­ke­lissa: Kokemuksia kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­min­nasta (tähän artik­kelin oikea otsake ja linkki) 

Kokemuksia kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­min­nasta 

Seuraa­vassa kehit­tä­jä­opet­tajat kertovat omista kokemuk­sistaan kehit­tä­jä­opet­ta­ja­toi­min­nasta. 

Kehit­tä­jä­opet­tajana on ollut mahdol­lista olla monessa mukana. Työhön on liittynyt opetuksen pedago­ginen kehit­tä­minen, opettajien valmen­ta­minen ja sparraa­minen ja yhteistyö eri koulu­tusa­lojen kesken. Hankkeiden ja opetuksen integraa­tiossa pedago­ginen kehit­tä­mis­pro­jekti on tarkoit­tanut usein uuden­laista yhteis­työtä työelämä kanssa ja mahdol­li­suutta kehittää opetuksen pedago­giikkaa tekno­lo­gia­ko­kei­luiden avulla. Kehit­tä­jä­opet­tajuus on ollut oppimis­matka. Sen aikana on päässyt rauhassa tutus­tumaan ja kokei­lemaan uusia tekno­lo­gioita ja pohtimaan niiden pedago­gista hyödyn­tä­mistä mielek­käällä tavalla. Hyvänä asiana on ollut se, että kehit­tä­jä­opet­tajat ovat tulleet eri koulu­tus­aloilta. Poikki­tie­teel­lisyys ja monia­laisuus on koros­tunut, jolloin jokainen on tuonut oman asian­tun­ti­juuden ja kokemukset eri tekno­lo­gioista yhteiseen kehit­tä­miseen. Hyvän jakaminen ja se että ollaan oltu yhteisen asian äärellä, uudella yhtei­sellä maape­rällä on koettu merki­tyk­sel­li­seksi. Tällöin myös yhteistyö on ollut helpompaa. Koulu­tukset uuden tekno­logian mahdol­li­suuk­sista ja pedago­gi­sesta hyödyn­tä­mi­sestä on koettu hyödyl­li­siksi. Myös oppimis­muo­toi­lu­kou­lutus hankkeen alussa antoi uuden­laisia näkökulmia opetuksen pedago­giseen kehit­tä­miseen. 

Mitä olen oppinut kehit­tä­jä­opettaja-aikana? 

• Oppimis­muo­toilun ymmär­tä­mistä ja sovel­ta­mista ”Olen oppinut ajatte­lemaan koulu­tus­tuot­teita enemmän muotoilun näkökul­masta. Ihminen haluaa oppia asian X jostakin syystä Y. Pedago­giikka ja menetelmät pitää valita tämän tarpeen mukaan.” 
• Digitaa­lista fasili­tointia ja sen menetelmiä 
• Mikro-opintojen suunnit­telua ja toteu­tus­tek­nisiä asioita 
• Syvempää ymmär­rystä uusista tekno­lo­gioista ja niiden käyttö­mah­dol­li­suuk­sista ja rajoi­tuk­sista (esim. sisällön tuotannon raskaus, fysio­logia, tekno­logia edelleen kankeaa ja nopeasti vanhe­nevaa).  
• XR- ja muiden tekno­lo­gioiden ymmärrys (mitä mahdol­li­suuksia pedago­gi­sesti ne antavat) ja osaaminen on kehit­tynyt, näistä ei ollut aiemmin tietoa. 
• Koodaamaan javasc­riptiä 
• Opetus­tek­no­lo­gioiden pedago­gista hyödyn­tä­mistä. On vahvis­tunut näkemys, että tulisi kokonais­val­tai­sesti miettiä, miten tekno­logiaa hyödyn­netään opetuk­sessa. Ei tekno­logiaa tekno­logiaa varten, vaan mitä se tuo pedago­gi­sesti opetukseen. Tekno­logia mahdol­listaa pedagogian. 
• On kasvanut kriit­tinen suhtau­tu­minen tekno­lo­giaan 

• Olen oppinut ajatte­lemaan opetuksen kehit­tä­mistä enemmän yhteis­työ­kump­pa­neiden ja kolle­goiden kanssa tehtävänä yhteis­työnä. 
• Draft-yrittä­jyys­oh­jel­massa käytetty yhteis­val­men­ta­juuden malli on erinomainen tapa siirtää osaamista ja käytäntöjä kolle­galta kolle­galle. 

Kehit­tä­jä­opet­tajien kokemuksia ja ajatuksia kehit­tä­jä­opet­ta­juu­desta

Mikä on ollut haasteel­li­sinta matkan varrella? 

• Kehit­tä­jä­opet­ta­jatyön aikatau­lutus oman työn osana. On jopa ”läkäh­dyt­tävää” tehdä töiden lomassa tai ohessa. Työt ovat kasau­tuneet itsestä riippu­mat­to­mista tekijöistä. 
• Koronan aikana työelä­mäyh­teistyön tapaa­miset peruun­tuivat, palaverit siirtyivät, testaukset eivät onnis­tuneet aikatau­lussa. Se aiheutti lisätyötä ja logis­tisia haasteita. 
• Tekno­lo­gia­han­kinnat viiväs­tyivät. 
• Uuden luominen ja siihen liittyvä ajatustyö on kuormit­tavaa. 

• Tekno­lo­gisten ratkai­sujen ”pakot­ta­minen” erilaisiin oppimis­ti­lan­teisiin. Tällöin mennään ratkaisu edellä, eikä tarve edellä, kuten pitäisi. On tilan­teita, joissa oppimis­tu­lokset olisivat paremmat, jos niistä poistet­taisiin opetus­tek­no­logiaa. 
• Tahto tehdä yhteis­työtä on kova, mutta rakenteet eivät tue innova­tii­vista yhteis­työtä, törmätään reunaeh­toihin. 
• Kaipaisin jousta­vuutta ja kette­ryyttä Karelian koulu­tus­ra­ken­teisiin. Työai­ka­re­sursseja lisää ja niihin joustoja (esim. myöhemmin määrit­te­le­mä­töntä työtä työai­ka­suun­ni­telmiin). Olisi hyvä olla kontak­ti­pisteet yhteistyön paikoista joi opetus­suun­ni­tel­massa. 

• Tekno­logian keske­ne­räisyys ja siitä johtuvat haasteet. XR tekno­lo­giassa on poten­ti­aalia, mutta se vaatii vielä kehit­tä­mistä. Mennäänkö tekno­logia edellä vai tulisiko miettiä sisältöjä, jotka sovel­tuvat amk-opetus­käyttöön. Nykyisin sisältöjä on vähän. 

Miten voisi kehittää kehit­tä­jä­opettaja toimintaa? Ideoita seuraa­ville kehit­tä­jä­opet­ta­jille ja heidän valmen­ta­mi­selle? 

• Kannattaa varata aikaa myös muihin kehit­tä­jä­opet­ta­ja­teh­täviin kun kehit­tä­jä­opet­ta­ja­pro­jektiin, sillä voi tulla yllät­täviä tehtäviä, kuten esitte­lyitä vierai­li­joille ja osaamisen jakamista kolle­goille. 
• Kannattaa olla kärsi­väl­li­syyttä, kannattaa huolehtia tervey­destä ja pitää mukana avoimuutta ja uteliai­suutta. 
• Rajattu kehit­tä­mistyö, pienesti liikkeelle, toiminta ja pedago­giikka edellä. 
• Aikatau­lutus kannattaa laatia, ja plan B on hyvä olla. 
• Ehdotus aloituk­selle: 1) perus­teel­linen oman nykyisen opetustyön perkaa­minen, 2) jokainen nostaisi esiin tavoitteet ja ongelmat nykyi­sessä omassa opetus­työssä. Jokainen voisi vaikka esitel­möidä nämä muille kehit­tä­jä­opet­ta­jille, 3) tämän jälkeen tunnis­tet­taisiin parhaat kohdat, joissa tekno­logian avulla voitaisiin ratkaista opetus­työhön liittyviä ongelmia, 4) tunnis­tet­tujen kehit­tä­mis­koh­teiden joukosta valikoi­tuisi yksi tekno­lo­gia­pi­lotti. 
• Painopisteen siirto pedago­gi­sista tekno­lo­gioista oman alan substans­si­tek­no­lo­gioihin.  

Mitä ajatuksia on herännyt kehit­tä­jä­opet­tajan merki­tyk­sestä Karelialle ja työelä­mälle? 

• Kehit­tä­jä­opet­tajat ovat linkki koulu­tuksen ja työelämän välillä. 
• Kehit­tä­mis­työssä tulee enemmän hyödyntää opiske­li­joita. 
• Kehit­tä­jä­tiimiin kuuluu opettajia, opiske­li­joita ja TKI-henki­löstöä, mutta haasteena on organi­saation rakenteet. 

• Huomion voisi siirtää pois opetus­tek­no­lo­gioista kohti ammatil­li­sesti uutta tekno­logiaa. Ei oppimi­sym­pä­ristöt, vaan työkoneet, ‑ohjel­mistot ja ‑robotit. 
• Kehit­tä­jä­opettaja voisi olla se oman alan suurin ”nörtti”, joka tuntee oman alan viimeiset tekno­lo­giset kehity­sas­keleet. 
• Draft-ohjel­massa kehitetty tutkivan yrittä­jyyden malli voisi toimia myös kehit­tä­jä­opet­ta­juu­des­sakin. Siinä saadut kokemukset ja oppima­te­ri­aalit julkaistaan hyöty­jul­kai­suina (eli selkeinä työoh­jeina yms..). 

Artik­kelit kehit­tä­jä­opet­tajien pedago­gi­sista kehit­tä­mis­pro­jek­teista: 

• Dufva, P. —   Uuden­lainen yhteis­suun­nit­te­lu­malli opiske­li­joiden työelä­mä­pro­jek­teihin​ 
• Hyttinen, M & Kinnunen, T. —  Työpaja VR tekno­lo­gioista opetus­suun­ni­tel­ma­vas­taa­ville​ 
• Hyttinen M. —  Työelä­mäyh­teis­työtä ja podcasteja sähköisen liike­toi­minnan opinto­jak­solla​ 
• Hyttinen, M. —  Podcas­teilla lisää mielen­kiintoa opetukseen​ 
• Immonen, H.  — Pienillä moduu­leilla jousta­vuutta yrittä­jyys­po­lulle​ 
• Pantsari, J.  — Uusi etäosal­lis­tu­misen mahdol­lisuus avaa Simulan eri koulu­tusa­lojen ja työelämän käyttöön​ 
• Simola, A.  — Toimin­na­noh­jaus­jär­jes­telmä tukemaan koulu­tuksen ja työelämän tarpeita​ 
• Vienonen H.  - Työelä­mäyh­teistyö: huvia vai hikeä?​ 

Kirjoit­tajat: Pilvi Dufva, Mikko Hyttinen, Heikki Immonen, Tommi Kinnunen, Jaana Pantsari, Aini Simola, Hanna Vienonen  

Tulevai­suuden työ ‑hankkeen tavoit­teena oli kehittää malli koulu­tukseen kytket­tä­vissä olevaan pitkä­kes­toiseen yritysten kanssa tehtävään yhteis­toi­mintaan, jonka avulla ratkaistaan työelämää uudis­tavia ja laajoja ongelmia ratkai­sevia haasteita. Yleinen toimin­ta­malli muodostui kokei­luiden avulla. Yksityis­koh­tai­semmin erilaisiin työelä­mäyh­teis­työ­mal­leihin voi tutustua Tulevai­suuden työn menetel­mä­korttien avulla. Yhteis­toi­minnan edelly­tyksenä on, että sekä työelämän toimijat että koulutus ovat sitou­tuneet pitkä­ai­kai­sesti yhteis­työhön.

Osa suunni­tel­luista kokei­luista ei edennyt käytännön toteu­tuksen, koska joko Karelian, työelä­mä­kump­panin tai korona­vi­rus­ti­lanteen oli yhteis­työhön sitou­tu­minen epävarmaa. Yksi vahvasti mallin syntyyn vaikut­ta­vista kokei­luista tehtiin energia- ja ympäris­tö­tek­nii­kassa. Yliopettaja Lasse Okkonen opiske­li­joineen hyödynsi työssään elinkaa­ria­na­lyysien analy­sointiin käytet­tävää SimaPro-ohjel­mistoa, jonka opetus­tar­koi­tukseen luodut LCA-ohjel­mistot ovat tukeneet energia- ja ympäris­tö­tek­niikan opetusta Kareliassa jo yli 10 vuoden ajan. Työssä on ollut suuri merkitys koulu­tukseen integroi­dulla yrity­syh­teis­työllä. Toisaalta yritysten kasvava kiinnostus elinkaa­ri­joh­ta­miseen ja ‑laskentaan edellyttää ammat­ti­kor­kea­kou­lulta myös uusia entistä jousta­vampia työelä­mäyh­teistyön muotoja. Tulevai­suuden työ ESR-hankkeessa tehtiin elinkaa­riar­viointeja opiske­li­joiden ja yritysten yhteis­työnä. Tällöin yritykset tietävät tarkemmin analyysien sisäl­löistä, rajoit­teista ja käyttö­tar­koi­tuk­sesta, mikä edistää myös tulosten hyödyn­tä­mistä liike­toi­min­nassa. Projektien avulla voidaan oppia yhdessä, kuinka kestävän kehityksen osaaminen tuodaan entistä vahvemmin mukaan liike­toi­minnan kehit­tä­miseen.

Tulevai­suuden työ ‑hankkeen toimek­siantona toteu­te­tussa opinnäy­te­työssä tutkittiin Muovisola Oy:n organi­saation ja tuotan­nossa keskeisen ruisku­va­lu­pro­sessin hiili­ja­lan­jälkeä. Muovisola Oy on Pohjois-Karja­lassa sijaitseva, noin 30 henkeä työllistävä yritys, joka valmistaa pääasiassa ruisku­va­lu­tek­nii­kalla tuotettuja muovi­tuot­teita. Elinkaa­ria­na­lyysin tulosten helpompi käytet­tävyys ja vaihtoeh­toisten skenaa­rioiden laadinta mahdol­listaa tiedon käyttä­misen osana yrityksen ympäris­tö­joh­ta­mista ja päätök­sen­tekoa.

Virtu­aa­lisen pyöreän pöydän toteut­ta­mis­malli

Uusia yhteis­työ­muotoja haettiin myös laati­malla virtu­aa­lisen pyöreän pöydän toteut­ta­mis­malli. Hankkeen aikana järjes­tettiin Miro-verkko­ym­pä­ris­tössä työpaja, johon osallistui Karelian asian­tun­ti­joiden lisäksi työelä­mä­toi­mi­joita, opettajia ja opiske­li­joita. Työelä­mästä mukana oli useiden yritysten edustajat. Työsken­telyyn osallis­tuivat HR-consulting, Hurry Oy, Atea Finland Oy, Valamis Group Oy, CGI Suomi Oy, Solenovo Oy, Silenna OY, Profiant Oy, Respecta Oy, Carki Oy sekä Siun sote ja Kiteen kaupunki.

Pitkä­ai­kaiseen työelä­mäyh­teis­työhön saadaan hyvin sitouttava ydin opinnol­lis­ta­malla työelä­mältä tuleva haaste virtu­aa­lisen pyöreän pöydän menetel­mällä. Virtu­aa­lisen pyöreän pöydän keskus­telun avulla yhdessä työelä­mä­toi­mi­joiden, opiske­li­joiden ja opettajien kanssa ideoidaan työelä­mältä tulleiden haasteiden ratkai­su­mah­dol­li­suuksia. Näistä rajataan esimer­kiksi YAMK-opinnäy­teytön aiheita ja sovitaan, ketkä lähtevät kehit­tämään ratkaisua näihin aiheisiin ja kenen toimek­sian­nossa. Työpajat voidaan toteuttaa teema­läh­töi­sesti tai rajaten työelä­mä­toi­mi­joita. Teemana voi olla esimer­kiksi terveyden edistä­minen kunnissa, jolloin työelämän toimek­sian­tajat tulevat kunnista ja sotea­lalta.

Pyöreän pöydän keskus­telun keskeinen periaate on, että kaikki osallis­tujat voivat osallistua tasa-arvoi­sesti keskus­teluun. Menetelmä vahvistaa myös yhteistä dialogiaa ja vuoro­vai­ku­tusta työelämän ja korkea­koulun välillä.

Yhteistyö ammat­ti­kor­kea­koulun kanssa auttaa yritystä pysymään ajan tasalla uusim­mista tutki­mus­tu­lok­sista ja tekno­lo­gioista. Samalla tällainen työ osoittaa työelä­mälle, että ammat­ti­kor­kea­kou­lulla on sellaista osaamista, jota työelämä tarvitsee. Ammat­ti­kor­kea­koulu voi puolestaan varmistua, että se kehittää toimin­taansa työelämän tarpeiden mukai­sesti. Opinnäy­tetyö voi olla joskus ensim­mäinen askel yhteis­työhön. Sen lisäksi yritykset voivat osallistua ammat­ti­kor­kea­kou­lujen kanssa yhteis­työhön esimer­kiksi tutkimus- ja kehitys­hank­keisiin, työpa­joihin ja pienempiin koulu­tuksen tilai­suuksiin.

Toimin­ta­malli:

1. Tavoit­teiden asetta­minen:

• Määri­tellään selkeästi ratkais­tavat työelämän haasteet yhteis­työssä työelämän toimi­joiden kanssa.
• Asetetaan mitat­tavat tavoitteet toiminnan vaikut­ta­vuu­delle.

2. Toiminnan suunnittelu:

• Muodos­tetaan työryhmä, johon kuuluu asian­tun­ti­joita ammat­ti­kor­kea­kou­lusta, työelä­mästä ja mahdol­li­sista muista olennai­sista tahoista. Työryhmä suunnit­telee, toteuttaa ja arvioi toiminnan onnis­tu­misen.
• Suunni­tellaan toimen­piteet, joilla tavoitteet saavu­tetaan. Toimen­piteet voivat olla esimer­kiksi tutkimus- ja kehitys­hank­keita, kurssien asian­tun­ti­ja­vie­rai­luita, opinnäy­te­töitä tai erilaisia tapah­tumia.
• Sovitaan yhteys­hen­kilöt, joiden avulla kulloinkin opiske­lijat voivat tehdä konkreet­tista yhteis­työtä työelämän kanssa.

3. Toteutus:

• Toimintaa toteu­tetaan yhteis­työssä työelämän toimi­joiden kanssa mahdol­li­sesti uutta tekno­logiaa hyödyntäen.
• Varmis­tetaan, että toiminta on käytän­nön­lä­heistä ja vastaa työelämän tarpeita.

4. Seuranta ja arviointi:

• Seurataan ja arvioidaan toiminnan vaikut­ta­vuutta säännöl­li­sesti.
• Tehdään tarvit­taessa muutoksia toimen­pi­teisiin ja toimin­ta­malliin ja kehitetään yhteis­työtä tässä yhteis­työssä tai muissa havait­tujen parempien tapojen avulla.

Mallilla on mahdol­lista tarttua Karelian strate­gisiin haasteisiin, kuten kestävän kehityksen, digita­li­saation, ikään­tyvän työvoiman ja työelämän murroksen haasteisiin.

Teksti: Risto Salminen ja Lasse Okkonen