Kolme erilaista ja keskenään ristennyttä näkökulmaa, noin sata kuulijaa ja tunti aikaa. Tulevaisuuden työ ja oppiminen työn lomassa ‑webinaarisarja käynnistyi perjantaina 11. marraskuuta ajatuksia herättäneellä ja puhujakattauksestaan kiitoksia keränneellä webinaarilla. Tulevaisuuden työ ‑hankkeen järjestämä avausosa sisälsi puheenvuorot Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivulalta, Porokylän Leipomo Oyssä nykyisin henkilöstöjohtajana työskentelevältä Tomi Tuomasjukalta sekä Thinglink Oyn toimitusjohtaja Ulla-Maaria Koivulalta. Puheenvuoroissa käsiteltiin etenkin sitä, minkälaista merkitystä sillä on, missä työ tehdään, ja minkälaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi luovuuteen ja työssä kehittymiseen.
Aamun avannut Antti Koivula puhui etätyön sisällöstä ja merkityksestä. Pahimpina koronavirusaikoina moni siirtyi etätyöhön. Pandemia tilanteen paikallinen vaihtelu muutti usein sitä, tehtiinkö työtä työpaikan ja etätyöpisteen välillä, mikä johti siihen, että keskustelu etätyöstä, lähityöstä, monipaikkatyöstä ja virtuaalityöstä muuttui aivan uudenlaiseksi, kun yhä useammalla oli näistä työn muodoista kokemusta.
Maailman kriisit ja muut megatrendit muuttavat työtä
Koivula käsitteli työn tulevaisuutta koronan jälkeisessä ajassa myös ennakoimattoman maailmantilanteen vaikutuksen alla. Tällä hetkellä työn tulevaisuudesta puhuttaessa on huomioitava koronan ja Venäjän hyökkäyssodan lisäksi myös ilmastokriisi ja digitalisaatio. Ajallisesti nämä maailmaa muuttavat asiat ovat erilaisia, mutta kaikki vaikuttavat työn murrokseen sekä työvoiman saatavuuteen.
Myös ihmisten käsitys jo siitä, mikä on työpaikan toimiston rooli, on muuttumassa. Toimisto voidaan nähdä esimerkiksi rauhan tyyssijana, teknologisena älytilana tai usein ihmisten ja ideoiden kohtaamispaikkana, jolloin yhteisöllisyyden kautta käydään yhteistä keskustelua. Se synnyttää luovuutta ja aktiivisuutta miettiä myös sitä, miten voidaan työskennellä uudella ja merkityksellisellä tavalla.
“Kun ollaan yhdessä, toimistosta tulee tehdä juhlan paikka, eikä hyödyntää sitä rutiinien työstämiseen. Rutiineja voidaan tehdä etätyönä”, Antti Koivula sanoi.
Koivulan mukaan paras tapa löytää kuhunkin organisaatioon sopiva balanssi niin etätyön ja lähityön käytäntöjen suhteen on avoin, kaikki osapuolet huomioiva keskustelu kullakin työpaikalla.
Onko työasioiden ajattelu työtä ja tarvitseeko työaikaa seurata?
Monipuolisesti johtamisen ja henkilöstötyön parissa työskennellyt ja johtohenkilöitä valmentanut Tomi Tuomasjukka puhui paljon siitä, mitä on työ ja mitä on etäällä oleminen, minkä vuoksi sana etätyö tuntui ymmärrettävästi hankalalta, ehkä aikansa eläneeltä käsitteeltä. Lisäksi hän näki, että etänä työskentelemiseen liittyy jännitettä, ristiriitaa ja jopa epäilystä siitä, onko etänä tehty työ yhtä arvokasta kuin työpaikalla tehty sama työ.
Tuomasjukka pohdiskeli paljon sitä, mikä lasketaan työksi. Kun ajattelee töitä, saa ehkä töihin liittyvän oivalluksen, vaikkei niin aikonut tehdä, onko se työtä, Tuomasjukka sanoi.
“Entä teenkö vain työpaikalla oikeaa työtä? Etätyö sanana on kahle, sillä (monessa ammatissa) työtä voidaan tehdä missä vain, milloin vain ja miten vain. Pitäisikö ryhtyä puhumaan vain työstä?”, Tuomasjukka sanoi.
Se, mikä määritetään työnteoksi, vaikuttaa myös siihen, kuinka järkevää on tehdä vaikkapa työajanseurantaa. Tuomasjukan mukaan tulevaisuudessa tämä työnteon aikaan ja paikkaan liittyvä muutos voi tuoda työhön vaihtoehdoksi alustatyötä, jolloin ihmiset toimisivat oman osaamisensa puitteissa mikroyrittäjinä sen sijaan että antaisivat työpanoksensa yhdelle organisaatiolle.
Virtuaalisessa tilanteessa saa oppia tekemällä virheitä
Aamun kolmas puhuja Ulla-Maaria Koivula on nähnyt vuosien ajan muutosta siinä, miten organisaatioissa ihmiset kohtaavat työtehtäviään. Ulla-Maaria Koivula sanoi, että organisaatioiden tulee miettiä, milloin henkilöstön kanssa kannattaa tavata kasvotusten ja milloin riittäisi etäkohtaamiset. Myös Antti Koivula korosti, että tällaiset päätökset ovat organisaatiokohtaisia.
“Kohtaamiset ovat tärkeitä, kun työstetään yhdessä jotakin asioita. Virtuaaliympäristöjen merkitys työn teossa ja etenkin perehdytyksessä on kasvanut. Perehdytyksen virtualisoinnista on yrityksissä hyviä kokemuksia”, Ulla-Maaria Koivula sanoi.
Työhön liittyvän tekemisen muuttuminen osin virtuaaliseksi on alkanut perehdytysten kaltaisesta toiminnasta. Viime aikoina uutena tarpeena on tullut esille soft skills ‑osaaminen, jota voidaan harjoittaa myös virtuaalisesti. Esimerkiksi Thinglinkin verkkosovelluksella on toteutettu kaupassa helppojen ja hankalien asiakkaiden kohtaamisia, mikä on valmistanut opiskelijoita ja työntekijöitä tilanteisiin, joihin he eivät toivottavasti koskaan joudu työssään törmäämään.
“Virtuaalisesti oppien ihminen voi oman valinnan kautta seurata, miten oma valinta vaikuttaa tilanteen etenemiseen”, Ulla-Maaria Koivula korosti.
Puheenvuoroissa korostui, että työelämä on muuttuneet viime vuosina paljon, mikä vaatii paljon sekä teknologialta että ihmisiltä. Suhtautuminen monipaikkatyöhön ja jatkuvaan osaamisen lisäämiseen on oltava erilaista nyt kuin viime vuosikymmenellä. Hybridityö ja hybridioppiminen eivät jääneet vain korona-ajan ilmiöiksi, vaan ne ovat arkea myös tulevaisuudessa.
23.11.2022
Kirjoittajat:
Risto Salminen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Minna Rokkila,opetusteknologia-asiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Päivi Sihvo, projektipäällikkö, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
